Musta tuli linnanneito :)

Hihiii asustelen linnassa. :) Mutta parasta siinä on kuitenki seura, nimittäin uus, tosi söpö perhe. Neljä lasta (2, 4, 9 ja 11 vuotiaat), sydämelliset vanhemmat, kanoja, räksyttävä koira, kissa ja possu. Tosi luovia, rakastavaisia ja värikkäitä persoonia. :) Ompas hauskaa ihkuttaa. :P

Ja se on siis linna, ja meillä on siellä asunto, koska se isä työskentelee siellä vähän niinku vahtimestarina nii meijän täytyy asuu siellä. Äiti ei käy töissä, vaan on nuorimman lapsen Adamin, ja välillä myös Rosalien (4v) kanssa kotosalla. Piha on tosi nättinä, ja asuntoki on tosi hieno, korkeita huoneita ja sitä rataa, tosin ei kovin järjestyksessä. Mutta sehän ei minua haittaa (ihan ku mun huone ei olis sotkunen) ;)

Olin ihan unohtanu miten paljon nelivuotiaat haluaa ja itkee. "Mutta ku mä haluan syödä tänään räiskäleitä" "No mutta tänään ei syödä räiskäleitä kun tänään syödään spagettia ja pestoa" "Mutta ku mä HALUAN." "Et sä voi yksin päättää mitä me tänään syödään" "Joopaaas!" Ja itkua ja jalalla lattiaan polkemista. Että ne lapset on välillä lapsellisia. :D Mutta sehän kuuluu asiaan, vaikken mä sitä aina Haluiskaan.

(Jos joku ei nyt vielä tajunnut niin oon siis saanu perheen jossa voin asustella koko vuoden.)