Tullaksemme hyviksi filosofeiksi tarvitsemme ainoastaan kyvyn ihmetellä

Ehkä mäki voisin alkaa ihmettelemään vähän enemmän, se on kuitenki aika kivaa. :) Sain iskältä joululahjaks filosofointi kirjan, ja jos mun ei tarvii filosofoida mistään mikä liittyy luonnontieteisiin tai maailman syntyyn tai joihinki ihme avaruus ulottuvuus juttuihin, nii mäki voisin vähän filosofoida. :P Täytynee kattoa mitä kirjassa tulee vielä vastaan, vaikka jotain kivoja teemoja :>

Sain muitaki joulu(ja synttäri)lahjoja, sukkahousut, saippuakuplia, seinäkalenterin, SUKLAATA, koruja (en keksi enää mitään s:llä alkavaa), lisää sukkahousuja, ja kaikkea pientä kivaa Suomesta. :) Kuten salmiakkia. Olipa muuten kovin paljon ssssiä.

Ja synttäripäivä oli kyllä sulosin ikinä :)) Mut pelastettiin kemman tunnilta pikku synttäri/joulujuhlaan kroatian ryhmän kanssa, ne laulo mulle ja sain opelta korvikset :) Sit luokassa syötiin viel karkkeja jotka olin tuonu, ja sain raphilta tosi söpö käsikorun <3 Ja suklaaaataa, dagmarilta ja sit yheltä opelta joka ei opeta mua, ja kaikki oli tosi kivoja ja kilttejä :)
Sit olin hostvanhempien kaa wienissä. Söin ekan kerran elämässäni sushia :P Oli hyvää. Oltiin joulutoreilla, ja oli oikein kivaa :)

Joulu oli oikeesti melkeen samanlainen ku Suomessa. Syödään, avataan lahjat, koristellaan kuusi, ollaan yhessä, kävin kirkossa, ja mukavaa yhdessäoloa. :) Näillä tosin joulupukki ei oo yleinen, vaan Christkind, siis Jeesus lapsi tulee enkelinä maan päälle ja tuo lahjat. Sulosta, kyllä. :)

Ja nyt LOMA. Ei mitään hajua mitä teen ilman koulua O.O Ainaki alennusmyynnit kutsuu :) Oon kipeesti uusien vaatteitten tarpeessa. :P

Čim se spusti mrak

Yhyyyyy oon datannu nyt jo ikuisuuden tänään, yritän hoitaa kaikki hommat nyt kerralla ettei tarvis vähään aikaan datata. Mutta vielä on tää blogiteksti ja meili ja jotain viestejä. Huiiiiiii oon datis.

Kuten otsikosta huomaan, osaan jo kroatiaa. :P Kroatia on siis sellanen hassu kieli joka kuulostaa lähinnä siansaksalta ja epämääräseltä kasalta erinaäisiä konsonantteja, mm. 3 erilaista c:tä, kolme erilaista s:ssää ja kaks z:taa (jotka sanotaan siis s:nä). Mut kuulostaa niiiiiin siistiltä. :P

Sit oon vähän taas kavereillu, tosin mun oksennustauti vähän pilas suunnitelmat. :( Piti mennä Dagmarin (kaveri) ja Christinan (Dagmarin kaveri) kaa joulutorilla ja olin ihan jippii, sit vaan laattasinki koko päivän ja sinne meni se joulutori. Mut pääsin kyl yhelle meijän "pihalla" ja sit meen viel Wieniin jolleki isolle mun synttärinä. Ja muutenki on kaikkee kivaa pikku ohjelmaa, koulun konsertti, sit sellanen Weinachtsbäckerei vaihtareitten kaa ja sellasta mukavaa. :) Pitäis askarrella joulukortteja.

Ja tammikuussa meen talviurheilu viikolle nelos (=kasi) luokan kaa, siit tulee hauskaa. :P En tosin laskettele enkä lautaile, vaan oon in der Alternativgruppe (onko ärsyttävää ku en jaksa suomentaa sanoja :D), jossa siis joogataan, luistellaan, hiihdetään, lasketaan pulkkamäkee, lumikenkäillään ja kaikkee hauskaa. :)

Mitäs muuta, täällä on lämmintä, valosaa, eikä sada eikä tuule ikinä. Sumua sen sijaan on tosi paljon. Voisin silti ostaa joskus talvitakin.

Musta tuli linnanneito :)

Hihiii asustelen linnassa. :) Mutta parasta siinä on kuitenki seura, nimittäin uus, tosi söpö perhe. Neljä lasta (2, 4, 9 ja 11 vuotiaat), sydämelliset vanhemmat, kanoja, räksyttävä koira, kissa ja possu. Tosi luovia, rakastavaisia ja värikkäitä persoonia. :) Ompas hauskaa ihkuttaa. :P

Ja se on siis linna, ja meillä on siellä asunto, koska se isä työskentelee siellä vähän niinku vahtimestarina nii meijän täytyy asuu siellä. Äiti ei käy töissä, vaan on nuorimman lapsen Adamin, ja välillä myös Rosalien (4v) kanssa kotosalla. Piha on tosi nättinä, ja asuntoki on tosi hieno, korkeita huoneita ja sitä rataa, tosin ei kovin järjestyksessä. Mutta sehän ei minua haittaa (ihan ku mun huone ei olis sotkunen) ;)

Olin ihan unohtanu miten paljon nelivuotiaat haluaa ja itkee. "Mutta ku mä haluan syödä tänään räiskäleitä" "No mutta tänään ei syödä räiskäleitä kun tänään syödään spagettia ja pestoa" "Mutta ku mä HALUAN." "Et sä voi yksin päättää mitä me tänään syödään" "Joopaaas!" Ja itkua ja jalalla lattiaan polkemista. Että ne lapset on välillä lapsellisia. :D Mutta sehän kuuluu asiaan, vaikken mä sitä aina Haluiskaan.

(Jos joku ei nyt vielä tajunnut niin oon siis saanu perheen jossa voin asustella koko vuoden.)

Tälläset lisäinfo merkinnät on kyllä tylsiä

Uusi väliaikainen perhe on Oberpetersdorfissa, 600 asukkaan kylässä, kahen kissan (khihi toinen 12 viikkonen, mikä söpöliini!), koiran, akvaarion ja jonkinlaisten hiirieläinten kanssa. On siellä tosin vanhemmat ja yks 23 vuotias sisko, ja vaikuttaa ihan mukavilta tyypeiltä, äiti tosin aika tietoinen siitä mitä tekee (taidan olla 15 vaihtari siinä perheessä). Tämä on siis kuitenkin väliaikaista. Uutta matkalaukun pakkaamista odotellessa...

Julkinen liikenne on surkein ikinä. Vika bussi lähtee Oberpullendorfista 18.18, ja launataina on kaks diskobussia 23.30 ja 02.30. Aamulla kotoota täytyy lähteä 6.45, ja herätyskello soi 5.50 ja voi apua mähän nukahan sit illalla joskus seiskan maissa jos tohon aikaan täytyy herätä. (Perheen isä lähtee muuten jokaaamu viideltä ajamaan wieniin töihin). Muutenki näitten bussien takia aika odottelua. Koulu loppuu ti & pe 15.10, seuraava bussi lähtee 16.40. Ja tällähetkellä oon koululla, ja odotan et baletti alkaa (viideltä, koulu loppuu puol kaks), ja baletista täytyy juosta viimeseen bussiin. Siis bussiaikatalut ohjaa elämää.

Mut oon oikeesti oikeen tyytyväinen tällähetkellä. Angstaaminen ei jokatapauksessa auta mitään, joten nyt vaan toiveikkaalla ja positiivisella mielellä eteenpäin. :) (Pitäis ehkä käyttää enemmän hymiksiä tai jotain etten kuulostais nii masentuneelta :D)

Ja onhan mulla täällä siis muutakin elämää. Enkun esitelmä enkuks (meni sillai ku nyt voi olettaa :D), Raphin kanssa kaikkea puuhailua (mm. kikin lähettipalvelu, oli aivan huippu!), vaihtareitten kanssa mennään aina hypärillä kauppaan ja vedetään jotain namia (hmm, miksköhän vaihtarit tuppaa aina lihomaan...), baletissa on ihan huippua (hihii, toivottavasti saan tänään mun tilaaman puvun ja tossut!), kuin myös sulkapallossa (tykkään kyllä enemmän jutustella sen ohjaajan kanssa ku itse pelaamisesta :D) ja lentopallosta (se tosin täytyy lopettaa. Ainaki väliaikasesti, ei mee busseja), kitara on hauskaa ja sen sellasta. Koulussa oli tanssijaiset (minimuotoset wanhat) ja pääsin tanssahtelemaan, sit mul on kaikkia lapsi- ja opettaja(??) faneja, ja oon kyllä ainut kallioernu täällä vaik mul on kaikki maailman tavallisimmat vaatteet mukana. Kellään muulla ei oo niin oranssia tukkaa ku mulla, kukaan ei hypi tai tanssi balettia käytävillä, eikä kukaan istu lattialla eikä kellään oo niin outoja vaatteita ku mulla. (Älä nyt Ipuli hermostu, en oo pelästyttäny kaikkia, käyttäydyn oikeesti aika normaalisti.) Ex perheessä harrastelin vähän turhan paljon yksin hioneessa nyhjäämistä, siitä haluan ehdottomasti eroon tossa uudessa perheessä!

Ja sit tähän vielä joku upee loppulause.

Pientä lisäinformaatiota

Olipa kerran tavallinen sunnuntai päivä, kun yhtäkkiä kaikki muuttui (uuuu, dramatiikkaa). Perhe ilmoitti vaihto-oppilaalle soittaneensa jo AFS:lle ja sanoneensa, että haluavat että Sonja vaihtaa perhettä. Johtuu siis siitä, etteivät vaihto-oppilas ja perhe yksinkertasesti sovi yhteen, ja koska vaihto-oppilaalla on sellanen olo, ettei hän ole tässä perheessä koko vuotta, eikä perhe halua olla mikään retkeilymaja, joten he lähettävät Sonjan mielummin saman tien pois. (Täysin ymmärrettävää.)

Sonjalla ei ole harmainta aavistusta uudesta perheestä (jota ei vielä ole), tiistaina täytyy olla matkalaukku pakattuna, ja AFS:n työntekijä hakee vaihto-oppilaan koulun jälkeen ja vie uuteen, toivottavasti parempaan kotiin. Sitten kaikki elävät elämänsä onnellisina loppuun asti.

Loppu

Ps. Vähän pelottaa, ettei perhettä löydy tältä alueelta, tai että perhe on epäsopiva (kerroin nyt millasen perheen haluun, ja jos saan sen, siihen on tyydyttävä. Koska jos AFS katsoo perheen sopivaksi, mutta mä en, niin mut lennätetään takas Suomeen. Ei huolta, mä en anna sen tapahtua. ;)), tai että joudun luopua harrastuksista tai jotain. Mutta toisaalta odotan innolla ja mielenkiinnolla miten elämä lähtee pyörimään toisaalla. :) Täytynee (yrittää) pysyä positiivisena. :)

Ajattelin näin ohimennen kertoa että vaihdan perhettä.

Onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita

”Mä en tahdo laittaa sukkahousuja,

Mä en tahdo laittaa mitään,

Mä en tahdo laittaa kumppareitakaan,

MÄ EN TAHDO TEHDÄ MITÄÄN”

-Kuningas ei

Tällä hetkellä oon keksiny typerien tapojen listaan 16 kohtaa. Se senkun vaan paisuu.

Uusin näistä kummallisuuksista on seuraava: Sonjan internet on käytettävissä joka päivä kello 18-19, muiden 24/7. Aika kohteliasta ja vitun reilua. Ja johtuu siis turvallisuussyistä, koska Windows on niin vaaraliinen.  En voi siis olla kahta kertaa viikossa vähän enemmän, vaan viis kertaa viikossa vähän vähemmän.  Joo, ja siitä koituu kaikennäköstä sivuvaikutusta, josta en jaksa jauhaa  enää, koska täähän on oikeestaan vaan järjestelykysymys, eikä olo  parane sille että kerään listaa kaikista asian haittavaikutuksista. Alkaa vaan ottaa päähän se, et tää koko kuukaus on ollu pelkkää totuttelua, ja suurin osa vaan mulle niin turhia asioita (kuten siis joku keittiössä ei saa pestä käsiä- juttu), eikä edes sellasia ”kaikki tekee itävallassa näin”.

Mä en oo tullu leikkii tänne mitään asennevammasta, ja tiedän aivan hyvin, etten voi elää täällä niinkun suomessa – ja oon hyväksyny sen ihan täysin. Nää erot ei nyt vaan satu oleen mitään kulttuurieroja, vaan tän perheen omia ihme keksintöjä.  Tiedän, että niihin asioihin on vaan pakko tottua, mut se on vähän sama ku jos sulle sanottais et sun on pakko hyppiä kouluun aina yhellä jalalla. Ööö, miks ihmeessä? Koska meillä nyt vaan on sellanen tapa ja niin nyt vaan tehdään. Ja se nyt vaan kuulostaa niin naurettavalta.

Listaan kuuluu myös telkkaria katsoessa ei saa syödä mitään, ja kavereitten täytyy lähteä klo 18 mennessä. Eilen Konni katto leffoja mukavilla eväillä kolmen kaverinsa kanssa yli kymmeneen. Ehkä mäki saan joskus poikkeuksen.

Raphaelan luona mä oon oikeestaan enemmän kotona ku täällä. Neljän tyttölapsen vegetaristi perhe on niin unelma. Kolme ala-aste ikästä lasta + Raphi, vanhempien työ on auttamista, talo on ihanan kotosa, piha ei näytä golfkentältä, ja mikä parasta, typerien sääntöjen lista puuttuu. Mulla on käyny oikeesti aika hyvä tuuri, ku oon löytäny niin ihanan kaverin heti alkuun.  Yhtä ihana perhe olis tietty ollu kans kiva, mutta niinhän se menee, ei makeaa mahan täydeltä (vaikka syönki ihan kivasti suklaata).

Ja niin paljon ku mä oon tänäänki valittanu, nii loppujen lopuks kaikki on kuitenki hyvin.  Mä en oikeen osaa päättää onko se tässä jutussa parasta, vai kuitenki se kaikkein ärsyttävintä. Ku kaikki on kuiteski hyvin, mulla on kavereita, koulussa on kivaa, ja vaikka tuntuu, ettei perheen kanssa olla ihan samalla aaltopituudella, niin ei mitään yhtä suurta ongelmaa ole.  Ja silti välillä tuntuu, että kaikki vaan yksinkertasesti ärsyttää, mulla on ihan liikaa tilaa, mut kuitenki mut on sullottu tyhjään hillopurkkiin.

Ei oo mukava herätä keskellä yötä ja huomata, ettei omasta huoneestaan löydä pois törmäilemättä huonekaluihin.

Ruokakulttuuri on tässä perheessä niin erilainen. Se olis jo tarpeeks, et syödään vaan yks lämmin ruoka, mut seki on joku kurkkusoppa ja makaroonisalaatti. Tai räiskäleitä. Outoa ku syö päivän aikana pelkkää leipää ja salaattia. Plus tietysti suklaata aina omassa huoneessa. :) (Vaikka fazer on kyllä niin paljon parempaa ku milka. Mutta hauskaa aina ostella uusia makuja :P) Ja sitte joka nurkasta tunkee pähkinöitä. Siis tosissaan varmaan puolissa suklaamauista on pähkinää, sitä on irrallaan ja salaatissa ja kaikessa mahollisessa. Uteliasuudessani poimin maasta yhtenä päivänä jonkin näkösen kasvinosan, ja ylläripylläri sieltäki pyörähti esiin pähkinä. Siinäpä sitten mutustelin sen.


Koulusysteemistä tulee vaan niin väkisin mieleen ala-aste. Kaikki jutut tuntuu niiiiin jälkeenjääneiltä tai naiveilta. "Hyvää huomenta opettaja" jutut ei oikeesti kuulu lukio-ikäsille. Mutta kun opettaja tulee luokkaan, sitä on vaan nuostava seisomaan. Ja kun opettaja sanoo että vihon on oltava kokoa A4 vaaleansinisillä muovikansilla, niin sellaset on hankittava. Lol. Piirtoheittimillä leikitään yhä, ja tunnit on aina samassa luokassa. Oon varma etten ikinä tuu tottumaan opettajien teitittelyyn ja Professor + sukunimi tyyliin, saati sitte VIIDEN MINUUTIN välkkiin.


Mut oikeesti tykkään olla koulussa (WoU o.O). Siellä voi hengailla kaikkien kaa, eikä velvollisuuksista oo kauheesti stressiä ku ei omista ees kirjoja. Tänäänki fyssan tunnilla opettelin Isä meidän- rukouksen saksas (en kyl osaa sitä kovin hyvin... Sensijaan apostolinen uskontunnustus menee sujuvasti. Täytynee mennä sunnuntaina testaamaan kirkkoon :P).


Täällä on ihan järkky kuuma. 25 astetta päivisin ja nyt on kuitenki jo syyskuun puoliväli. Kuolen kuumuteen aina ku raahaudun tän meijän vuoren ylös koulun jälkeen. Aamusin on sentään mukavan viilee. Millonkohan saan ottaa käyttöön villapaidat ja kaulahuivit. Ehkä joulun tienoilla.


Pikkuhiljaa on alkanu tulla esiin perheen omituisia tapoja... Tässä muutamia:
- keittiössä ei saa pestä käsiä
- aina on eri vaatteet päällä kotona ku muualla, vaikka kävis vaan kaupassa
- sängyllä ei saa olla ellei oo kotivaatteet
- olohuoneessa ei saa syödä (ees suklaata)
- keittiön lattia lakastaan joka ilta
 (Kaikki on siis hygienia syistä. Mielenkiintosta.)


Muuten olen sitten ollu Wieneilemässä (shoppailemassa, on muuten outoa ku ei oo itistä viiden minsan päästä. Kaks tuntia bussissa körötellen että pääsee vähän ostostelee), uimailemassa, syömäilemässä, leffailemassa (suosittelen ehdottomasti poika raidallisessa pyjamassa), kavereilemassa, baletteilemassa ja ja tekeilemässä kaikennäköstä hauskaa. (Eli en osaa vielläkään pyörittää peukaloita erisuuntiin damn). Huomenna sitten tanssailemaan. :)


Viihtyilen täällä kovasti. Varsinkin Raphaelan kanssa. :)

Ulkona sataa. Se on ensimmäinen kerta.

Pinnallisesti oon jo tottunu olee täällä. Tarkotan sitä, et joka aamu ku herään, en ihmettele kenen sängyssä mä oikeen makaan ja ikkunasta ulos katsoessani et missä Virtasten vanha paku piileskelee. Mut toisaalta taas tuntuu et tää olis vaan joku "ei saa puhua suomea" leikki ja venaan millon kaivan matkalaukun kaapin päältä ja tungen sen taas täyteen.

Kaikki ihmissuhteet on joko "Moi"- tai "Moi mitä kuuluu"- tasolla. Jos haluun välttyy tylsyyskuolemalta, nii asialle on kyllä tehtävä jotain. Ja sen asian suhteen oon kyl ikionnellinen et osaan semi hyvin saksaa, edes jonkinlainen alkeellinen kommunikointi on mahollista. Se, että naukkarisen tunneilla ei opeteltu Burgenlandin murretta, takaa kuitenki etten ymmärrä tunneilla yleensä mitään. Pieniä poikkeukisa (lue: tähän astiset, siis yksi, ussan tunti) lukuunottamatta.


Tutustumista vaikeuttaa Mundartin lisäksi se, että oon todennu, etten todella oo juhla-ihminen. Eilen olin vähän bilettämässä, ja tulin kymmeneks kotiin vaan koska en kehdannu lähtee aikasemmin. Oli siis sellanen konsertti tapahtuma, surkea musiikki soi niin kovaa et olin varma et kuuroudun, kaikki poltti sisällä mikä tietysti varmisti päänsäryn ja lisäks kaikki oli niin vitun perseet jo puol kymmeneltä et ne vaan hyppi toistensa ja myös kaikkien muitten päälle. Näillä se on kuitenki veressä, eikä ne taida tuntea käsitettä "barbi-ilta" tai ees "jutellaan, nauretaan, syödään ihan sikana ja katotaan leffoja"- ilta.


Oon kuitenki tutustunu joihinki vähän, ja harrastuksia olis tulossa aika mukavasti. Sulkapalloo, ehkä tanssia (ahaha, mun tanssitaidoilla), partion vetämistä (lol :D) ja kirkon & koulun kuoroa. Yritän haalia harrastuksia joissa tapaa mukavia ihmisiä, joille voisin ehkä opettaa vähän suomalaista illanviettoa (siis ei sitä barbi versiota).


Perheen kanssa menee kans mukavasti. Tosin jo suomessa otti päähän "minä tiedän kaikesta kaiken"- ihmiset. Nää ei oo sellasia, mutta koska mä oon yliherkkä joka asian suhteen tällä hetkellä, mua ärsyttää turha neuvominen. Kitaransoitossa ok. Silitysraudan käytössä ok. Kaikessa mitä mä en osaa, tai ne osaa paremmin, nii hienoa, opettakaa. Mut yhteydenpidossa suomeen, ei ok. Mä tiiän siitä asiasta enemmän, ja te voitte sanoa kerran oman mielipiteenne, ja sit voidaan todeta, oho, ollaan eri mieltä, asia loppuun käsitelty. En aio heivata suomalaista simiä jorpakkoon, vaikka ne olis sitä mieltä et mä voin ignoorata kaikki mun suomalaiset kaverit ja olla vastaamatta niille jos ne lähettää mulle viestiä. Mutta oikeesti toi on aika pientä, muuten menee tosi hyvin. Huone on kahen auton autotallin kokonen, pihalla pörrää ruohonleikkuu robootti ja sälekaihtimet on elektrooniset.


Tästä se lähtee. :-)

"Kuuletko lehdet putoilee
Nyt tiedän että lähtö lähenee
Palataan alkupisteeseen
Ei jaksais ajatella"


-Stella, tunti


Naurattaa, itkettää, hypityttää, tekee mieli lyödä päätä seinään, haluaa juosta ihan täysiä sateessa, vaikka tietää ettei jalat kanna, mitä enemmän haluaa jo itävaltaan, sitä enemmän tulee ikävä rakasta Suomea, rakkaita ystäviä ja muita rakkaita, sitä enemmän vaan haluaa jäädä omaan sänkyyn eikä minnekkään muualle, ei ikinä.


Eli toisin sanoen VIHDOINKIN, SE ON MENOA NYT!

Khihiiii

Kuus päivää lähtöööööön ! Piupau dipelidapelidops.

Hihi, hassuja kakkuja, ei muuten oo ite otettu :P


Ps. Ette varmasti varmasti saa usein nauttia kuvista, näitä on nimittäin ihan tautista laittaa tänne.