Ulkona sataa. Se on ensimmäinen kerta.

Pinnallisesti oon jo tottunu olee täällä. Tarkotan sitä, et joka aamu ku herään, en ihmettele kenen sängyssä mä oikeen makaan ja ikkunasta ulos katsoessani et missä Virtasten vanha paku piileskelee. Mut toisaalta taas tuntuu et tää olis vaan joku "ei saa puhua suomea" leikki ja venaan millon kaivan matkalaukun kaapin päältä ja tungen sen taas täyteen.

Kaikki ihmissuhteet on joko "Moi"- tai "Moi mitä kuuluu"- tasolla. Jos haluun välttyy tylsyyskuolemalta, nii asialle on kyllä tehtävä jotain. Ja sen asian suhteen oon kyl ikionnellinen et osaan semi hyvin saksaa, edes jonkinlainen alkeellinen kommunikointi on mahollista. Se, että naukkarisen tunneilla ei opeteltu Burgenlandin murretta, takaa kuitenki etten ymmärrä tunneilla yleensä mitään. Pieniä poikkeukisa (lue: tähän astiset, siis yksi, ussan tunti) lukuunottamatta.


Tutustumista vaikeuttaa Mundartin lisäksi se, että oon todennu, etten todella oo juhla-ihminen. Eilen olin vähän bilettämässä, ja tulin kymmeneks kotiin vaan koska en kehdannu lähtee aikasemmin. Oli siis sellanen konsertti tapahtuma, surkea musiikki soi niin kovaa et olin varma et kuuroudun, kaikki poltti sisällä mikä tietysti varmisti päänsäryn ja lisäks kaikki oli niin vitun perseet jo puol kymmeneltä et ne vaan hyppi toistensa ja myös kaikkien muitten päälle. Näillä se on kuitenki veressä, eikä ne taida tuntea käsitettä "barbi-ilta" tai ees "jutellaan, nauretaan, syödään ihan sikana ja katotaan leffoja"- ilta.


Oon kuitenki tutustunu joihinki vähän, ja harrastuksia olis tulossa aika mukavasti. Sulkapalloo, ehkä tanssia (ahaha, mun tanssitaidoilla), partion vetämistä (lol :D) ja kirkon & koulun kuoroa. Yritän haalia harrastuksia joissa tapaa mukavia ihmisiä, joille voisin ehkä opettaa vähän suomalaista illanviettoa (siis ei sitä barbi versiota).


Perheen kanssa menee kans mukavasti. Tosin jo suomessa otti päähän "minä tiedän kaikesta kaiken"- ihmiset. Nää ei oo sellasia, mutta koska mä oon yliherkkä joka asian suhteen tällä hetkellä, mua ärsyttää turha neuvominen. Kitaransoitossa ok. Silitysraudan käytössä ok. Kaikessa mitä mä en osaa, tai ne osaa paremmin, nii hienoa, opettakaa. Mut yhteydenpidossa suomeen, ei ok. Mä tiiän siitä asiasta enemmän, ja te voitte sanoa kerran oman mielipiteenne, ja sit voidaan todeta, oho, ollaan eri mieltä, asia loppuun käsitelty. En aio heivata suomalaista simiä jorpakkoon, vaikka ne olis sitä mieltä et mä voin ignoorata kaikki mun suomalaiset kaverit ja olla vastaamatta niille jos ne lähettää mulle viestiä. Mutta oikeesti toi on aika pientä, muuten menee tosi hyvin. Huone on kahen auton autotallin kokonen, pihalla pörrää ruohonleikkuu robootti ja sälekaihtimet on elektrooniset.


Tästä se lähtee. :-)