lauantai 3. lokakuuta 2009

Onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita


”Mä en tahdo laittaa sukkahousuja,
Mä en tahdo laittaa mitään,
Mä en tahdo laittaa kumppareitakaan,
MÄ EN TAHDO TEHDÄ MITÄÄN”
-Kuningas ei
Tällä hetkellä oon keksiny typerien tapojen listaan 16 kohtaa. Se senkun vaan paisuu.
Uusin näistä kummallisuuksista on seuraava: Sonjan internet on käytettävissä joka päivä kello 18-19, muiden 24/7. Aika kohteliasta ja vitun reilua. Ja johtuu siis turvallisuussyistä, koska Windows on niin vaaraliinen.  En voi siis olla kahta kertaa viikossa vähän enemmän, vaan viis kertaa viikossa vähän vähemmän.  Joo, ja siitä koituu kaikennäköstä sivuvaikutusta, josta en jaksa jauhaa  enää, koska täähän on oikeestaan vaan järjestelykysymys, eikä olo  parane sille että kerään listaa kaikista asian haittavaikutuksista. Alkaa vaan ottaa päähän se, et tää koko kuukaus on ollu pelkkää totuttelua, ja suurin osa vaan mulle niin turhia asioita (kuten siis joku keittiössä ei saa pestä käsiä- juttu), eikä edes sellasia ”kaikki tekee itävallassa näin”.
Mä en oo tullu leikkii tänne mitään asennevammasta, ja tiedän aivan hyvin, etten voi elää täällä niinkun suomessa – ja oon hyväksyny sen ihan täysin. Nää erot ei nyt vaan satu oleen mitään kulttuurieroja, vaan tän perheen omia ihme keksintöjä.  Tiedän, että niihin asioihin on vaan pakko tottua, mut se on vähän sama ku jos sulle sanottais et sun on pakko hyppiä kouluun aina yhellä jalalla. Ööö, miks ihmeessä? Koska meillä nyt vaan on sellanen tapa ja niin nyt vaan tehdään. Ja se nyt vaan kuulostaa niin naurettavalta.
Listaan kuuluu myös telkkaria katsoessa ei saa syödä mitään, ja kavereitten täytyy lähteä klo 18 mennessä. Eilen Konni katto leffoja mukavilla eväillä kolmen kaverinsa kanssa yli kymmeneen. Ehkä mäki saan joskus poikkeuksen.
Raphaelan luona mä oon oikeestaan enemmän kotona ku täällä. Neljän tyttölapsen vegetaristi perhe on niin unelma. Kolme ala-aste ikästä lasta + Raphi, vanhempien työ on auttamista, talo on ihanan kotosa, piha ei näytä golfkentältä, ja mikä parasta, typerien sääntöjen lista puuttuu. Mulla on käyny oikeesti aika hyvä tuuri, ku oon löytäny niin ihanan kaverin heti alkuun.  Yhtä ihana perhe olis tietty ollu kans kiva, mutta niinhän se menee, ei makeaa mahan täydeltä (vaikka syönki ihan kivasti suklaata).
Ja niin paljon ku mä oon tänäänki valittanu, nii loppujen lopuks kaikki on kuitenki hyvin.  Mä en oikeen osaa päättää onko se tässä jutussa parasta, vai kuitenki se kaikkein ärsyttävintä. Ku kaikki on kuiteski hyvin, mulla on kavereita, koulussa on kivaa, ja vaikka tuntuu, ettei perheen kanssa olla ihan samalla aaltopituudella, niin ei mitään yhtä suurta ongelmaa ole.  Ja silti välillä tuntuu, että kaikki vaan yksinkertasesti ärsyttää, mulla on ihan liikaa tilaa, mut kuitenki mut on sullottu tyhjään hillopurkkiin.

2 kommenttia:

  1. Tää kirjotus oli aivan ihanan valittava!! kiitos tästä oikeesti tosi paljon, nyt tunnen itteni vähemmän friikiks :)Tunnistin niin itteni tästä. Tai itse asiassa nyt oon enemmän vakuuttunu että me kaks ollaan ainoot rehelliset, kaikki muut huijaa tai ei häveliäästi sano julkisesti jos joku mättää. Onneks sullaki löytyy tota meisselin mittaa :P

    VastaaPoista
  2. Heh, ole hyvä :P Mä oon kans ihan vakuuttunu, ei sitä vaan voi mennä aina niiin hyvin! Meillä on on oikeus valittaa, ja ollaan selkeesti nää rehellisimmät vaihtarit ;)

    VastaaPoista