Emily Rosalielle: Sinä vanha pähkinä!
Rosalie Emilylle: Sinä vanha ylipähkinä!!

Rosalie: Barbie und die drei Muskeltiere! (Musketier=muskettisoturi, Muskeltier=lihaseläin)

Miten mä voin jättää tän kaiken tänne.

Sonja geht bald baba!

Hihii, mun eka balettiesitys ohi! :) Meni oikeen hyvin, avattiin Oberpullendorfin talous tanssijaiset. :D Näil on siis paljon kaikkii tanssiaisii täällä.

Mut olin kyl kipee. Olin taas oksennustaudissa! Oon laatannu jo kuus kertaa tääl Itävallassa, sairasta sanoisinko. Ja nyt ku pääsin just toipumaan siitä vaivasti, nii sain räkätaudin pikkuveljetä. Toll. Mun pää ja kurkku ja kaikki on täynnä limaa. Mut kyl tää tästä.

Sit alkaa jo hyvästelyt. :( Mul on päivää vajaat kuus vikkoo jäljellä, ja silti tuntuu et on jo liuta ihmisiä joita joko en enää nää, tai nään enää kerran tai pari. Yhyyy. Aika raakaa mun mielestä. Niin paljon ku mä haluisin olla siellä teijän luona (ajoittain), nii silti haluisin et tää vuos vaan jatkuis... ja jatkuis.... ja jatkuis... Oon päättäny jo millon pidän mun jäähyväiskekkerit, ja ketä kutsun. Mitä ostan jäähyväislahjaks ja mitä haluun sanoo eri ihmisille jäähyväiseksi. Tuntuu et kaikki ois jo ohi, perjantaina lähetään Dubliniin (jee :)), sit ku tullaan sieltä nii on enää kaks viikko koulua. Mul on enää yks liikka tunti, ja yks kitaratunti, eikä enää ollenkaa saksaa. Aikaa juoksee nopeemmin ku mä.

Mut kiva lähtee Irlantiin. Ja muutenki, sit vikal viikol yövytään koululla (meil on kahen päivän elokuvaprojekti), ja yhtenä päivänä on vaan kaks tuntii kouluu, vikal viikolla on "wanhojen tanssien" valmisteluja yks päivä. Täytyy ottaa viel kauheesti kaikkii kuvii! Taisin viimeks ihmetellä että missä se paniikki oikeen piilee, mutta nyt ollaan jo löydetty onnellisesti yhteen.

Ich male die Gefüle auf den Himmel.

Hups.

Kirjotin aika kauan sitte viimeks.

Ei muuten sit lähetykkään Irlantiin. Ylläri, se tuhkapilvi savusti matkasuunnitelmat. Mut uusi yritys on sitte kesäkuussa (kun meillähän on siis heinäkuun alkuun asti koulua).

Sit Kitty ja Jarna oli täällä, ja meil oli tosi hauskaa! :) Oltiin meijän koulus ja kaikki oli iha innoissaa, ja sit Wienis oltii shoppailee ja kaikkee. Hotelli oli tosin sössiny aika pahasti, niitten piti maksaa huone kahteen kertaan. Säätyrit.

Tiistaina oli muuten kymmenen viikkoa lähtöön. Millonkohan mulla iskee paniikki. Ku sillo ku oli viis kuukautta jäljellä nii aattelin et ei se viel nii paha, kolme on sit vast paha. Ja kolmen aikana, nooo kyl täs viel on aikaa... Kyl varmaa kesäkuun puolesvälis alan jo vähän panikoitumaan. Asioita joihin kannattaa varaurua ku tulen:

- Ensinnäki en tietenkään osaa suomea, ja puhun kaikille vaan saksaa. Kitty ja Jarna voi todistaa mun kauniin aksentin.
- Sit oon tietty vähän paksumpi paketti ku lähtiessä...
-... enkä suostu syyä enää margariinia tai rasvatonta maitoa. Näillähän vedetään siis ihan tosissaan voita ja täysmaitoa.
- Oon matikassa niin kujalla, et varmaan harkitsen lyhyeen matikkaan vaihtamista (mut en kuitenkaa vaiha. Ehkä.).
- Sit syön ekan kuukauden pelkkää ruisleipää ja kalaa.
- Saan kunnon opiskelumotivaation (hehe, salee) ku ymmärränki kaiken mitä tunneil puhutaa ja mitä kirjas lukee. Siis mul ei oo hajuakaan mitltä se oikeen tuntuu.
- Mut se motivaatio kyl katoaa nopesesti ku tajuun et on aika paljon tekemistä. Tää vuoshan on kuitenki ollu koulun suhteen pelkkää laiskottelua.
- Tietysti pillitän vaan kokoajan ku on niin kauhee koti-ikävä.
- En osaa käyttää enää televisiota enkä mikroa. (Meillä kun ei tuollaisia turhuuksia täällä ole. Paitsi kyl telkkaris voi kattoo dvd:itä, ei vaa näy mitään kanavii.) Eli siis lämmitän kaiken hellalla.
- Haluun ostaa kaiken luomuna. Näil on luomumyslistä luomujuustoon ja luomulihasta luomumehuun, siis melkeen kaikki on mahollista ostaa luomuna. (Ja nii me siis ostetaanki.)
- Ehkä alan kuuntelee radiota, meillä on tosi usein nimittäin radio päällä.
- Käyttäidyn koulussa ku pelle (nousen ylös ku opettaja tulee luokkaan ym...).

Nää oli vaan tälläset varotuksen sanat, kerron sit lisää ku tulee viel jotain mieleen. ;)

Mitäköhän vielä. Näil on touko-huhtikuus ihan järkyttävän paljon lomia. Tietty se himopitkä pääsiäisloma, sit joku katolinen opettajienkoulutuspäivä, helatorstai, ja huomennaki vapaata, helluntain jälkeen joka ihme helluntaimaanantai ja sit tiistaiki on vapaa, ja sit viel kaks päivää Kristuksen ruumiin ja veren juhlan takii. Vappu sattu olee lauantai, mut seki oli siis vapaapäivä (vaikkei tääl sitä mitenkää juhlitakkaa).

Sit oon ollu ihan normisti koulussa ja harrastuksissa, kavereitten ja perheen kaa. Tänään taas teatteriprojekti, jippii. :) Täytyyki mennä ettimään mun roolihahmolle sopivaa musiikkia.

Päällystin mun sanakirjan sademetsän eläimillä.

Täällä menee tapansa mukaan. :)

On tullu soiteltua paljon tamburicaa, meillä oli eilen nimittäin esitys. Meni ihan hyvin. :) Sit tänään olin teatteri harkoissa, ja sen jälkeen oltiin minä, Raphi, Charlotte, Lljubi (se ohjaaja) ja Gisela (sen ohjaajan äiti) Ljubin ja Giselan luona tekemässä (ja tietysti SYÖMÄSSÄ) pizzaa. Oli tosi mukavaa, niillä on tosi nätti talo ja puutarha, ja meijän kaikkien viiden ajatusmaailmat on tosi samanlaiset. :)

Sit oltiin Grazissa! :) Oli tosi kivaa!! Otettiin kaikkii tosi hienoi kuvii, shoppailtiin ja yritettiin olla kultturelleja (hinaiuduttiin sellasit himopitkät rappuset ylös ja ihailtiin maisemia, plus oltiin taidemuseossa, jonka näyttely oli tosin aika floppi). Tosin sit hukkasin mun kameran. :( Se niistä nienoista kuvista.
Vaik kyl muittenki kameroilla on kuvia.

Pääääääsiäisloma (huomatakaa pituus ;)) meni nopeesti, tapailtiin kavereita ja sukulaisia, ja sunnuntaina sain vihdoin syödä suklaata! NAMII <3 Nyt ku en enää passtoa, syön taas taukoamatta jotain. Tosin nyt piilotin mun suklaat kaapin taakse etten kattelis (=söis) niitä kokoajan. :D Ainaki paaston ajalla toimi ;)

Olen siis ollu aika ostelias, joten tällä hetkellä semi PA. No, kyl tää tästä. ;) Tosin pitäis olla säästeliäs, haluisin nimittäin syksyllä mennä Dubrovnikkiin, kroatian ryhmä menee sinne ja haluun mukaan! Sit hiihtolomalla ois suunnitteilla tänne Itävaltaan... Niin, ja paluulennon siirtoki maksaa. Saan siis siirtää mun paluulentoa, jippii! :) Ei sillä ettenkö haluis nähä teitä, kyl mul on ikävä ja kaikkee, mut taidan jäädä tänne silti kaheks viikoks pitemmäks. Kyl mä ehin sit siel Suomessa olla teijän kaa. :)

19. päivä lähen Irlantiin luokan kaa! Asutaan isäntäperheissä, ja ku tullaan takas, mun enkku on ihan pro. ;) Ja paluusta puolentoista viikon päästä Kitty ja Jarna tulee käymään, JEE! <3 Mun urhoolliset ystävät. : )

Täällä oli jo helmikuun lopussa ekat kukat maassa, mutta eilen sato taas lunta. Nyt on taas tasasen, tutun ja turvallisen harmaata.

Oon alottanu sellasen teatteriprojektin! Siellä on kivaa, tosin ei niin kivaa ku Kallion näyttis kursseilla... Se ohjaaja on mun tamburica open tytär, ja tekee yliopistolla loppututkintoa - meijän ois tarkotus tutkia, et voiko erilaiset taiteen lajit, kuten musiikki, kuvataide, tanssiminen ym. auttaa näyttelemistä. Eli tehään pikku näytelmä ja näytellään se eka ihan normisti, sit joskus otetaan siihen sopiva musiikki mukaan ja sitä rataa. Tähän mennessä on tosin kuulostanu kivemmalta ku on todellisuudessa ollu, johtunee varmaan siitä että ei olla oikeen päästy vielä alkuun, joka taas johtuu siitä että ollaan kaikki niin aikaansaamattomia. Uups. Plus en pääse enää sulkkikseen, yhyy. Mut kyl se tästä vielä ;>

Sit oon kans sellases tanssi workshopissa mukana :) Siel on tosi hienoo! Meil on oikeen esityski koulussa :D (Ööö, niinku balletinki kaa... Mittelburgenland tekee musta oikeesti kuuluisan, kaikkii tamburica- ja kuorokonsertteja, kaks tanssiesitystä, ja mun valokuvatki roikkuu kohta sellasen valokuvaliikkeen seinällä. :D Helsingissä mua ei kyllä pyydettäis mihinkään tollaseen :D) Se on siis performance tanssia, siis nykytanssin tyylistä, jotenki aina tosi harmonista. :P

Sit tein näille kerran karjalanpiirakoita. :D Onnistu aika hyvin :'D Noei, kyl ne oikeesti onnistu ihan hyvin. Näytti vaan kaikki aika häiriintyneiltä yksilöiltä. :D Onneks hostperhe ei tienny miltä karjalanpiirakoitten kuuluu näyttää. Kesti kyllä aika kauan pyöräyttää ne. Eikä ne silti ees näyttäny karjalanpiirakoilta. Eikä kyllä maistunukkaan. :D Mut ihan hyviä ne oli silti. :D

Sit olin Theresan, mun vapaaehtosen luona Wienissä. Ja oltiin Rathausplatzilla luistelemassa. :) Okei, toi ei sano teille mitään, mut se on sellanen iso luistelukenttä, jos on paljon valoja ja eri reittejä jois voi luistella. Tunsin itteni ihan jääprinsessaks. :) Pitää laittaa kuvia faceen kun jaksan.

Niin ja Raphi oli vihdoin meillä yötä. :D Tää oli siis eka kerta ku se ylipäätään oli meillä, kerran oli käymässä siinä ekassa perheessä, mutta täällä linnassa oli nyt vasta. Sen on ollu tarkotus tulla jo varmaan kymmenen kertaa, joko ei vaan saada aikaseks sopii päivämäärää, tai sit sovitaan, mut sit tulee kuitenki joku este. Mut nyt se oli vihdoin täällä ja oli tosi hauskaa. :)

Sit oli AFS Mid-year-camp viime viikonloppuna. Semi tylsää. Loppua kohtikyl tunnelma nous. Siel oli kaks suomalaista, ja yiritin puhuu niitten kaa suomee, tosin vähän huonolla tuloksella....
Ekaks en oikeen ymmärtäny kunnolla mitä Sorja (suomalainen tyttö) oikeen puhu, kysyin vaa joku kymmenen kertaa aina mitää?, ja ku yritin vastata nii tuli vaa joka toinen sana sakskas. :D Säälittävää. Joten puhuin sit saksaa niille suomalaisille. :D Ja sit ku Toni (suomalainen poika) ei halunnu jostain syystä puhuu saksaa, nii vastas mulle enkuks. :D Joopa joo, näillä mennään. Mut kyl sit kuitenki vähän puhuin suomee. Mutku ajattelen suurimman osan ajasta SAKSAKSI (Jippii, vihdoinkin!), nii menee vähän kieli solmuun.

Sit ollaan päätetty Lauran, Livian, Charlotten ja Raphin kanssa lähteä GRAZIIN! (Siis se on yks kaupunki täällä Itävallassa.) Siitä tulee niiin hauskaa, pääsiäislomalla sitten :)) Ku näillähän on melkeen puoltoista viikkoo pääsiäislomaa. :>

Tällästä tällä kertaa. Odottelen jo et pääsen taas syömään suklaata... Mut oon pysyny nätisti pikku paastolinjallani. :)

Nuhakuume, flunssatauti, eihän siitä kukaan nauti.

LOMA!

Kahden viikon kuulumiset. Hmm. Musta tuntuu että tästä merkinnästä tulee tylsä. :D Näin vaan varotuksen sanana.

Viime viikolla ei tapahtunu mitään erikoista. Oltiin luokan kanssa Wienissä, ja siellä tehtiin sellanen kierros pilkkopimeissä huoneissa sokeitten kepillä ja tunnusteltiin kaikkee. Ohjaajana oli siis oikeesti sokea ihminen. Mut se oli tosi mielenkiintosta ja hauskaa. :)
Sit sain mun enkun kokeen takas, TITTIDIDII, NELONEN! Olen hikke. (Älkääkä nyt vaan tässä vaiheessa unohtako, että täällä Itävallassa ykkönen on paras, ja vitonen huonoin!) Ja todistuksenki sain, enkusta KOLMONEN (oon kuulemma niin kiinnostunu ja teen kotitehtävät huolella. Salee :D), ussasta, liikasta, musiikista, kitaran soitosta ja saksasta ykköset. On hauskaa olla vaihtari. :D

Lauantaina olin kattoos balettia. :) Rome ja Julia <3 Tunnelmaa pilas tosin vähän mun norsunnuha (..ööh?), jota jatkui sitten puoli lomaa. (Sitte vaihoin sen yskimiseen, joka ei oo vielä loppunu. Huoh, semi rasittavaa. Mutta ei sinänsä mitään vakavaa, eli näillä mennään. :) Koko perheen ollaan yks räkäklimppi (...ööh?), plus Rosaliella on korvatulehdus ja Adamilla vesirokko. Jippii! Noei, kaikki hyvin, ei huolta.)

Sit olin vähän lumilautailemassa. :P Tosin tosi lyhyesti vaan. Muille tuli kylmä ja sää oli huono ja en tiiä mitä muuta. :D Mut oli hauskaa silti :) Livia (vaihtari brasiliasta) oli mukana, ja oli mun kaa laudalla, Barbara ja Hannah oli ekaa kertaa suksilla. (Jos ette tsekkaa näitä nimiä, nii plärätkää alaspäin, siellä ne tulee selitettyinä vastaan. Jos ootte laiskoja, eläkää epätietoisina.)

Perjantaina (siis eilen), oltiin taas Wienissä, kattomassa lastenteatteria, taikahuilua. Oli aika hauska. :) Tosin piti seistä. :D Enkä ois jaksanu. :D Must on tullu vähän mätä. :D Noei toki. Oon lihonu vaan kaks kiloa. Ja täs on menny sentäs jo viis kuukautta (yhyyyy :'( ). (Saksaks muuten sanat "mätä" ja "laiska" on sama sana. Surullista. Mä halusin esim. äsken ehdottomasti käyttää sanaa mätä, mutta joku saksan kielinen ymmärtäis sen suoraan sanaksi laiska, koska sehän olis periaatteesaa loogisempi. Ymmärrättehän.)

Kohta alkaa paastonaika. En osta mitään herkkuja valmiina. Siis makeita juttuja. Mut jos haluun syyä jotain makeeta, meen lähikauppaan (paitsi jos on lauantai yli puolen päivän, tai sunnuntai, tai arkipäivä klo 12-15 tai arki-ilta tai yö, sillon se on kiinni :D), ja ostan tarvikkeet jollekki kakunpyöriäiselle tai pullan puolikkaalle. Juuh. Näin se vaan on. (ääää, tänään tulee kyllä kuivaa settiä) Ja jugurttiakaan (miten se kirjotetaan?) en muuten osta valmiina. Enkä vanukasta. Enkä mehukattia tai limppaa. .....saas nähä miten kauan tää toimii.

Tällästä tällä erää.

Ps. Oli muuten tosi hauskaa laittaa tää google translatoriin ja kääntää saksaks :D Siitä tulee ihan jotain muuta ku mitä se oikeesti on. Kannattaa kokeille. Jos ette oo jo kokeillu. Tokalla kerralla ei varmaan oo enää hauskaa. :D

Yks vinkki vielä: jos et osaa saksaa, nii ei kannata kääntää tätä tekstiä saksaks, ei varmaan naurata. Voit kokeilla vaikka englanti, tai ruotsia, tai kroatiaa, siis jotain kieltä jota osaat.

Paitsi ei suomea.

Und ich nimm, nimm, nimm, dich bei der Hand weil ich dich mag

"I lieg gern im Gras
und schau zum Himmel ´nauf!
Schau’n die ganzen Wolken
net lustig aus?
Und fliegt a Flieger vorbei,
dann wink ich zu ihm 'nauf.
"Hallo Flieger!"
Und bist du auch no dabei,
dann bin i super drauf!"

Kotona taas. :) Mutta oli kyllä MAHTAVA viikko! Olin ihan himo urheilija. No en. Mut siis voitteko kuvitella, meitä oli kaks 12:sta, jotka osas hiihtää, toisilla ei ollu ikinä ollu suksia jaloissa. Ja oli varmaan neljä ihmistä jotka ei ollu koskaan luistellu. :O Sit kaikki oli ihan et "wau Sonja osaa luistella takaperin, siitä pitäis tulla jääprinsessa" tai jotain. Öö, no jokainenhan nyt osaa takaperin luistella? Ja hiihtäessäki kaikki oli ihan et wau ku osaan hiihtää. Tunnen itteni tosi lahjakkaaks. :-)

Tosin kyl ne 14 vuotiaat osaa olla lapsellisia välillä. En ollu muistanukkaan. Ehkä se on vaan täällä maalla. Mut sain ainaki paljon nauraa. :D Kuten siis tällänen episodi:

Useista huoneista oli kadonnu naposteltavaa. (Oi ei!) Sit nää alko kiihkeesti ettimään sitä roistoa, joka oli varastanu kaikkien Jumpysit (ne on sellasii kengurun muotosii naksuja. :D). Ensin yks Linda kysy yheltä Justinelta oliks se käyny pölliis ne, ja Justine alko sen takii itkee. Mut Justineltaki oli kuulemma hävinny Jumpyseja, ja se oli ihan murtunu koska se saa niin vähän Jumpyseja ja tän kerran ku sil ois ollu niitä, joku kävi pöllimässä sen aarteen. Sit ne tuli siihen tulokseen, et Agnes, joka oli siis mun huonekaveri (siis tosi hauska tyyppi), ois menny kerroksesta kerrokseen, kiertäny jokasen huoneen ja vetäny kaikki Jumpysit. Naurettiin niiiiiin paljon meijän huoneessa. Se ei siis ollu tosiaan Agnes joka ne oli syöny. VAAN MINÄ. No en :D Mut kuitenki, sit Agnes meni selvittää sitä asiaa ja kaikki oli ihan et "ei me mitään tollasta olla sanottu". Vooooi luoja. Eikä koskaan selvinny kuka oikea syypä oli. Oon kyl saletti et ne oli vaan ite syöny kaiken :D

Mut joo, mun huone oli normaali. :D Lukuunottamatta sitä Nadinea. Se ei puhunu siis yhtikäs mitään. Jos tulin huoneeseen ja sanoin Hallo, nii ei sanonu ees takas, vaan katto vaan. Siis ei puhunu Agnesin tai Katrinin kaan kaa vaik ne on samal luokal. Ihme tyyppi. Eikä pessy kertaakaan hampaita tai käyny suihkussa. HYI SAATANA.

Aamupäivisin ja iltapäivisin oltiin liikkumassa, hiihtämistä, luistelua, pulkkamäkeä, lumikenkävaellusta, sit sellasta vähän keilailun tapasta ulkona, mut ei kuitenkaan läheskään, ja käytiin kerran uimassaki. Meijän ryhmä oli just huippu, tosin kyl ne vähän laiskanpulskia oli, niinku Dagmar oli varottanu. :D Mut ei se mitään, tehtiin sit Julian (sen joka osas kans hiihtää, tosi kiva tyttö) kaa vähän ylimääräsiä kiekkoja. :P Kuvattiin videota aina, ja sit iltaruuan jälkeen leikattiin aina pätkiä, ja nyt meil on hieno video youtubessa, kannattaa katsoa. :) Tosin varautukaa, näytän semi järkyttävältä ku oon ihan punanen ja kuollu. http://www.youtube.com/watch?v=6EM0Uuh0ZIY

Mut voi luoja siellä oli yks maailman rasittavin tyyppi. Siis kukaan ei oo roikkunu mussa ikinä niin pahasti. Tämä kyseinen henkilö, Raphael nimeltään, siis roikku mun kannoilla ekana päivänä taukoamatta. "Sonjasonjasonja!" Huhhuh. Se on siis henkisesti jotenki vähän jälkeen jääny (siis jopa kolmetoist vuotiaaks nähden), ja kerjäs niin paljon huomiota. Siis muultaki ku multa. Sinänsä joo, voi toista, mut sit ku sitä oli tarpeeks kauan katellu nii ei kyl oikee sääliä tippunu. Harvinaisen ärsyttävä tapaus.

Ens viikon jälkeen alkaaki semesterferien. Siis näillä vaihtuu lukukausi vasta nyt. Saan todistuksenki. :P Tuun sit ihkuttaa taas ku oon nii hikke.

Jääkarhu nähty pitkästä aikaa Islannissa - poliisi ampui. (Ylen uutisotsikko 4.6.2008)

Hei pömpyläni, ylihuomenna lähen alternativgruppeilemaan! :) Matkalaukkiki on puoliksi täynnä. Siis viikoksi vuorille urheilemaan! Tosin Dagmar kerto et alternativgruppe (te jotka ette osaa saksaa ja ootte liian laiskoja käyttämään sanakirjaa, se on siis sellanen ryhmä jossa tehään kaikkia erilaisia talviurheilu juttuja, paitsi lasketteluja ja lautailua (okei, eikä mäkihypyyäkään kyllä)) on kyl usein sohvaperunoille jotka hiihtämään lähtiessä haluu kääntyä takasin ennen ku ollaan päästy ees leirikeskuksen pihaa pidemmälle. No ei se ihan varsinaisesti noita sanoja käyttäny mutta ymmärsin sanoman. :D Mut mul olis kyl huippu kuntoilu fiilis, joten ehkä vedän siel sit yksinään jotain hiihtolenkkiä ku muut on jo lähteny. :D Tai sit ehkä kuitenki läähätän perässä ja oon niin uupunu jo suksien jalkaan laittamisesta etten voikkaa lähtee ollenkaa mukaan. Se olis kai enemmän mun tapasta. :P

Tosin välillä vähän pohdin että mitäköhän siitä tulee nelos luokan kanssa. Siis sehän on Suomen kasi luokka, joten ei sen pitäis olla niin paha. Mut niillä 15 vuotissynttäreillä kun sillon kerran alettiin HIPPAA, leikittiin LAULULEIKKIÄ, ja katottiin HANNAH MONTAHANA leffa, niin en oo enää kovin vakuuttunu. Joukossa tyhmyys tiivistyy. (Siis kukaan ei ollu kännissä tai erityisen väsynytkään.)

Nyt tulee tällänen pikku nimikierros, nukun Agneksen, Katrinin ja Nadinen kanssa samassa huoneessa, ja oon Dagmarin kaa siinä alternativgruppessa. Muuten tunnen Patrician sieltä. Niin juu ja tota Nadinea en oo ikinä nähny. Ja Dagmar ei oo neljäsluokkalainen. Oli tällänen tiivistetty fakta paketti, joka saattaa auttaa teitä ku sitte skiwochen jälkeen selitän kaikennäköstä. :P

Ainiin oon ollu aika hippi! Ensin olin sellasissa hippi synttärijuhlissa, tammikuun alussa, Raphaelan kanssa. Musiikki oli vaan vähän löllöä, kummallista, ei sen pitäis olla. (Siis ihan tosi, en odottanu mitään lady gagaa, vaan se oli vaan jotenki epäsopivaa tanssimiseen.) Ja sit viimeviikonloppuna olin afrikka aiheisissa tanssijaisissa. :) (En tiiä miten hippimäistä se on, mutta kerroimpa nyt kuitenkin) Siellä oli kivaa. Ja voitteko kuvitella, MINÄ, SONJA SINISALO, tulin TAKSILLA kotiin. Siis voi luoja. Mut näitten yöbussi linjasto ei oo ihan toimiva, joten se oli vähän niinku ainoa mahollisuus. En siis ole alkanut snobiksi. Mutta kyllä Kitty olisi ylpeä, jos se lukis mun blogia.

Sit mulla oli kitara koe, hii, hyvin meni, vaikka on kyllä tosi ahdistavaa soittaa yksinään. Meen ihan jäihin. Sit tänään oli enkun koe, ihan hyvin meni! Viime kokeestahan sain siis nelosen. :D Muttasiis, täällähän vitonen on vasta huonoin. ;) (Ykkönen paras) Varmaan saan tästäki nelosen. Tai saattaahan sitä vitonenki tulla, mutta eipä mittään. :P Ja ussan esitelmäki oli, oompa ollu varsinainen hikke.

Ei muuta kun hiihtämään! (Siis ei se oikeesti oo mikään hiihtoryhmä :D Pulkkamäkeily ja luisteluki kuuluu muunmuassa asiaan ;>)

Ps. Miten musta tuntuu et nää mun blogimerkinnät käy kerta kerralta kummallisimmiks.

Ol ilone, ol valone, ol pulune. Älä lait kät sirkkeli, älä purot kirvest kintuil.

Oon tosi aktiivinen blogin kirjottaja! Tää on nyt ainaki toka kerta joululomalla. :)

Ja siks mul ei ookkaa mitään kerrottavaa. :P Noei, kyl mä jotain keksin. Oon nimittäin ollu aktiivisen bloginkirjottajan lisäks myös aktiivinen shoppailija :)) Olin wienissä ja ostin hienoja vaatteita, mekkoja ja sukkahousut ja sit sellasen tosi hienon avaimenperäapinan josta teen sit kaulukorun ku tulee tylsää. Tai toivottavasti jo vähän aikasemmin. Ja sit Gudrun sjödenillä alko ale, ja shopattiin hostäidin kaa kaikkee kivaa :) Se kauppa on tosin saksassa, niin siis netistä tilattiin. Ei oo kyl tullu vielä, mut niil on niiiiiiin ihania vatteita! <3 Et siihen meni joululahjarahat :D Noei, olin tosi säästeliäs. ....tai siis et en ostanu itteeni ihan vararikkoon. Menkää ja ihastukaa! http://www.gudrunsjoeden.de/ (laitoin ton saksankielisen sivun koska sil suomenkielisel ne vaatteet on kalliimpii :'D Eiku apua, nyt ku kävin kattoo nii noi jotku onki halvempii :O Itku. Maksoin mun housuista 39 euroo mut suomeen on vaa 16. :( Mut viimeks ku kävin kattoo nii tänne yks mekko oli kakskyt euroo halvempi ku sinne teille. No, ehkä mä yritän selviytyä tästä järkytyksestä.)

Oon tänää ollu vaa himmee datis. :P Mut kävin kyl ostaa meikkivoiteen. Oon alkanu miettii onks tää itävalta tehny must jotenki materialistin :D Mut ei, tulin siihen tulokseen et olin vaan ilonen ku pääsin pitkästä aikaa shoppailemaan, kyllä on paljon asioita jotka tekee mut viel paljon enemmän iloseks, eikä ne liity mihinkään materialistiseen. :)

Nyt täytyy kyllä perhetyä tohon suomalaiseen gudrun sjödenin nettisivuun. Mut toivottavasti en masennu. No en en :) Meen muuten Raphille yöks taas huomenna, jeijj. :P Ja torstaina alkaaki koulu, sitä on odotettu. Lomailu on kyl kans ihan kivaa, olin aika yllättyny! Ja lapset on nyt kaks päivää Wienissä (paitsi Adam on kotona), ja tääl on ihan yli rauhallista. :o Oon ihan hukassa. Mut yritän silti nauttia siitä, koska tiiän et ku kiljukaulat tulee takas kotiin nii mua harmittaa jossen oo ottanu iloa irti vapaapäivistä ;)

Ps. Ainii tykkäsittekö otsikko runosta? Must se oli veikeä :) Ei siis itsekirjottama. :D

Pps. Palaan nyt vielä tuohon Gudrun sjöden aiheeseen. Normaali hinnat on kalliimpia ku saksankielisellä sivulla, mut noita suomenkileisten sivujen tuotteita on alennettu tosi paljon, joten niitten alehinnat on vhalvempia ku itävallan sivuston alehinnat. Olen aika sherlock (mitenköhän se kirjotetaan).

Tullaksemme hyviksi filosofeiksi tarvitsemme ainoastaan kyvyn ihmetellä

Ehkä mäki voisin alkaa ihmettelemään vähän enemmän, se on kuitenki aika kivaa. :) Sain iskältä joululahjaks filosofointi kirjan, ja jos mun ei tarvii filosofoida mistään mikä liittyy luonnontieteisiin tai maailman syntyyn tai joihinki ihme avaruus ulottuvuus juttuihin, nii mäki voisin vähän filosofoida. :P Täytynee kattoa mitä kirjassa tulee vielä vastaan, vaikka jotain kivoja teemoja :>

Sain muitaki joulu(ja synttäri)lahjoja, sukkahousut, saippuakuplia, seinäkalenterin, SUKLAATA, koruja (en keksi enää mitään s:llä alkavaa), lisää sukkahousuja, ja kaikkea pientä kivaa Suomesta. :) Kuten salmiakkia. Olipa muuten kovin paljon ssssiä.

Ja synttäripäivä oli kyllä sulosin ikinä :)) Mut pelastettiin kemman tunnilta pikku synttäri/joulujuhlaan kroatian ryhmän kanssa, ne laulo mulle ja sain opelta korvikset :) Sit luokassa syötiin viel karkkeja jotka olin tuonu, ja sain raphilta tosi söpö käsikorun <3 Ja suklaaaataa, dagmarilta ja sit yheltä opelta joka ei opeta mua, ja kaikki oli tosi kivoja ja kilttejä :)
Sit olin hostvanhempien kaa wienissä. Söin ekan kerran elämässäni sushia :P Oli hyvää. Oltiin joulutoreilla, ja oli oikein kivaa :)

Joulu oli oikeesti melkeen samanlainen ku Suomessa. Syödään, avataan lahjat, koristellaan kuusi, ollaan yhessä, kävin kirkossa, ja mukavaa yhdessäoloa. :) Näillä tosin joulupukki ei oo yleinen, vaan Christkind, siis Jeesus lapsi tulee enkelinä maan päälle ja tuo lahjat. Sulosta, kyllä. :)

Ja nyt LOMA. Ei mitään hajua mitä teen ilman koulua O.O Ainaki alennusmyynnit kutsuu :) Oon kipeesti uusien vaatteitten tarpeessa. :P

Čim se spusti mrak

Yhyyyyy oon datannu nyt jo ikuisuuden tänään, yritän hoitaa kaikki hommat nyt kerralla ettei tarvis vähään aikaan datata. Mutta vielä on tää blogiteksti ja meili ja jotain viestejä. Huiiiiiii oon datis.

Kuten otsikosta huomaan, osaan jo kroatiaa. :P Kroatia on siis sellanen hassu kieli joka kuulostaa lähinnä siansaksalta ja epämääräseltä kasalta erinaäisiä konsonantteja, mm. 3 erilaista c:tä, kolme erilaista s:ssää ja kaks z:taa (jotka sanotaan siis s:nä). Mut kuulostaa niiiiiin siistiltä. :P

Sit oon vähän taas kavereillu, tosin mun oksennustauti vähän pilas suunnitelmat. :( Piti mennä Dagmarin (kaveri) ja Christinan (Dagmarin kaveri) kaa joulutorilla ja olin ihan jippii, sit vaan laattasinki koko päivän ja sinne meni se joulutori. Mut pääsin kyl yhelle meijän "pihalla" ja sit meen viel Wieniin jolleki isolle mun synttärinä. Ja muutenki on kaikkee kivaa pikku ohjelmaa, koulun konsertti, sit sellanen Weinachtsbäckerei vaihtareitten kaa ja sellasta mukavaa. :) Pitäis askarrella joulukortteja.

Ja tammikuussa meen talviurheilu viikolle nelos (=kasi) luokan kaa, siit tulee hauskaa. :P En tosin laskettele enkä lautaile, vaan oon in der Alternativgruppe (onko ärsyttävää ku en jaksa suomentaa sanoja :D), jossa siis joogataan, luistellaan, hiihdetään, lasketaan pulkkamäkee, lumikenkäillään ja kaikkee hauskaa. :)

Mitäs muuta, täällä on lämmintä, valosaa, eikä sada eikä tuule ikinä. Sumua sen sijaan on tosi paljon. Voisin silti ostaa joskus talvitakin.

Musta tuli linnanneito :)

Hihiii asustelen linnassa. :) Mutta parasta siinä on kuitenki seura, nimittäin uus, tosi söpö perhe. Neljä lasta (2, 4, 9 ja 11 vuotiaat), sydämelliset vanhemmat, kanoja, räksyttävä koira, kissa ja possu. Tosi luovia, rakastavaisia ja värikkäitä persoonia. :) Ompas hauskaa ihkuttaa. :P

Ja se on siis linna, ja meillä on siellä asunto, koska se isä työskentelee siellä vähän niinku vahtimestarina nii meijän täytyy asuu siellä. Äiti ei käy töissä, vaan on nuorimman lapsen Adamin, ja välillä myös Rosalien (4v) kanssa kotosalla. Piha on tosi nättinä, ja asuntoki on tosi hieno, korkeita huoneita ja sitä rataa, tosin ei kovin järjestyksessä. Mutta sehän ei minua haittaa (ihan ku mun huone ei olis sotkunen) ;)

Olin ihan unohtanu miten paljon nelivuotiaat haluaa ja itkee. "Mutta ku mä haluan syödä tänään räiskäleitä" "No mutta tänään ei syödä räiskäleitä kun tänään syödään spagettia ja pestoa" "Mutta ku mä HALUAN." "Et sä voi yksin päättää mitä me tänään syödään" "Joopaaas!" Ja itkua ja jalalla lattiaan polkemista. Että ne lapset on välillä lapsellisia. :D Mutta sehän kuuluu asiaan, vaikken mä sitä aina Haluiskaan.

(Jos joku ei nyt vielä tajunnut niin oon siis saanu perheen jossa voin asustella koko vuoden.)

Tälläset lisäinfo merkinnät on kyllä tylsiä

Uusi väliaikainen perhe on Oberpetersdorfissa, 600 asukkaan kylässä, kahen kissan (khihi toinen 12 viikkonen, mikä söpöliini!), koiran, akvaarion ja jonkinlaisten hiirieläinten kanssa. On siellä tosin vanhemmat ja yks 23 vuotias sisko, ja vaikuttaa ihan mukavilta tyypeiltä, äiti tosin aika tietoinen siitä mitä tekee (taidan olla 15 vaihtari siinä perheessä). Tämä on siis kuitenkin väliaikaista. Uutta matkalaukun pakkaamista odotellessa...

Julkinen liikenne on surkein ikinä. Vika bussi lähtee Oberpullendorfista 18.18, ja launataina on kaks diskobussia 23.30 ja 02.30. Aamulla kotoota täytyy lähteä 6.45, ja herätyskello soi 5.50 ja voi apua mähän nukahan sit illalla joskus seiskan maissa jos tohon aikaan täytyy herätä. (Perheen isä lähtee muuten jokaaamu viideltä ajamaan wieniin töihin). Muutenki näitten bussien takia aika odottelua. Koulu loppuu ti & pe 15.10, seuraava bussi lähtee 16.40. Ja tällähetkellä oon koululla, ja odotan et baletti alkaa (viideltä, koulu loppuu puol kaks), ja baletista täytyy juosta viimeseen bussiin. Siis bussiaikatalut ohjaa elämää.

Mut oon oikeesti oikeen tyytyväinen tällähetkellä. Angstaaminen ei jokatapauksessa auta mitään, joten nyt vaan toiveikkaalla ja positiivisella mielellä eteenpäin. :) (Pitäis ehkä käyttää enemmän hymiksiä tai jotain etten kuulostais nii masentuneelta :D)

Ja onhan mulla täällä siis muutakin elämää. Enkun esitelmä enkuks (meni sillai ku nyt voi olettaa :D), Raphin kanssa kaikkea puuhailua (mm. kikin lähettipalvelu, oli aivan huippu!), vaihtareitten kanssa mennään aina hypärillä kauppaan ja vedetään jotain namia (hmm, miksköhän vaihtarit tuppaa aina lihomaan...), baletissa on ihan huippua (hihii, toivottavasti saan tänään mun tilaaman puvun ja tossut!), kuin myös sulkapallossa (tykkään kyllä enemmän jutustella sen ohjaajan kanssa ku itse pelaamisesta :D) ja lentopallosta (se tosin täytyy lopettaa. Ainaki väliaikasesti, ei mee busseja), kitara on hauskaa ja sen sellasta. Koulussa oli tanssijaiset (minimuotoset wanhat) ja pääsin tanssahtelemaan, sit mul on kaikkia lapsi- ja opettaja(??) faneja, ja oon kyllä ainut kallioernu täällä vaik mul on kaikki maailman tavallisimmat vaatteet mukana. Kellään muulla ei oo niin oranssia tukkaa ku mulla, kukaan ei hypi tai tanssi balettia käytävillä, eikä kukaan istu lattialla eikä kellään oo niin outoja vaatteita ku mulla. (Älä nyt Ipuli hermostu, en oo pelästyttäny kaikkia, käyttäydyn oikeesti aika normaalisti.) Ex perheessä harrastelin vähän turhan paljon yksin hioneessa nyhjäämistä, siitä haluan ehdottomasti eroon tossa uudessa perheessä!

Ja sit tähän vielä joku upee loppulause.

Pientä lisäinformaatiota

Olipa kerran tavallinen sunnuntai päivä, kun yhtäkkiä kaikki muuttui (uuuu, dramatiikkaa). Perhe ilmoitti vaihto-oppilaalle soittaneensa jo AFS:lle ja sanoneensa, että haluavat että Sonja vaihtaa perhettä. Johtuu siis siitä, etteivät vaihto-oppilas ja perhe yksinkertasesti sovi yhteen, ja koska vaihto-oppilaalla on sellanen olo, ettei hän ole tässä perheessä koko vuotta, eikä perhe halua olla mikään retkeilymaja, joten he lähettävät Sonjan mielummin saman tien pois. (Täysin ymmärrettävää.)

Sonjalla ei ole harmainta aavistusta uudesta perheestä (jota ei vielä ole), tiistaina täytyy olla matkalaukku pakattuna, ja AFS:n työntekijä hakee vaihto-oppilaan koulun jälkeen ja vie uuteen, toivottavasti parempaan kotiin. Sitten kaikki elävät elämänsä onnellisina loppuun asti.

Loppu

Ps. Vähän pelottaa, ettei perhettä löydy tältä alueelta, tai että perhe on epäsopiva (kerroin nyt millasen perheen haluun, ja jos saan sen, siihen on tyydyttävä. Koska jos AFS katsoo perheen sopivaksi, mutta mä en, niin mut lennätetään takas Suomeen. Ei huolta, mä en anna sen tapahtua. ;)), tai että joudun luopua harrastuksista tai jotain. Mutta toisaalta odotan innolla ja mielenkiinnolla miten elämä lähtee pyörimään toisaalla. :) Täytynee (yrittää) pysyä positiivisena. :)

Ajattelin näin ohimennen kertoa että vaihdan perhettä.

Onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita

”Mä en tahdo laittaa sukkahousuja,

Mä en tahdo laittaa mitään,

Mä en tahdo laittaa kumppareitakaan,

MÄ EN TAHDO TEHDÄ MITÄÄN”

-Kuningas ei

Tällä hetkellä oon keksiny typerien tapojen listaan 16 kohtaa. Se senkun vaan paisuu.

Uusin näistä kummallisuuksista on seuraava: Sonjan internet on käytettävissä joka päivä kello 18-19, muiden 24/7. Aika kohteliasta ja vitun reilua. Ja johtuu siis turvallisuussyistä, koska Windows on niin vaaraliinen.  En voi siis olla kahta kertaa viikossa vähän enemmän, vaan viis kertaa viikossa vähän vähemmän.  Joo, ja siitä koituu kaikennäköstä sivuvaikutusta, josta en jaksa jauhaa  enää, koska täähän on oikeestaan vaan järjestelykysymys, eikä olo  parane sille että kerään listaa kaikista asian haittavaikutuksista. Alkaa vaan ottaa päähän se, et tää koko kuukaus on ollu pelkkää totuttelua, ja suurin osa vaan mulle niin turhia asioita (kuten siis joku keittiössä ei saa pestä käsiä- juttu), eikä edes sellasia ”kaikki tekee itävallassa näin”.

Mä en oo tullu leikkii tänne mitään asennevammasta, ja tiedän aivan hyvin, etten voi elää täällä niinkun suomessa – ja oon hyväksyny sen ihan täysin. Nää erot ei nyt vaan satu oleen mitään kulttuurieroja, vaan tän perheen omia ihme keksintöjä.  Tiedän, että niihin asioihin on vaan pakko tottua, mut se on vähän sama ku jos sulle sanottais et sun on pakko hyppiä kouluun aina yhellä jalalla. Ööö, miks ihmeessä? Koska meillä nyt vaan on sellanen tapa ja niin nyt vaan tehdään. Ja se nyt vaan kuulostaa niin naurettavalta.

Listaan kuuluu myös telkkaria katsoessa ei saa syödä mitään, ja kavereitten täytyy lähteä klo 18 mennessä. Eilen Konni katto leffoja mukavilla eväillä kolmen kaverinsa kanssa yli kymmeneen. Ehkä mäki saan joskus poikkeuksen.

Raphaelan luona mä oon oikeestaan enemmän kotona ku täällä. Neljän tyttölapsen vegetaristi perhe on niin unelma. Kolme ala-aste ikästä lasta + Raphi, vanhempien työ on auttamista, talo on ihanan kotosa, piha ei näytä golfkentältä, ja mikä parasta, typerien sääntöjen lista puuttuu. Mulla on käyny oikeesti aika hyvä tuuri, ku oon löytäny niin ihanan kaverin heti alkuun.  Yhtä ihana perhe olis tietty ollu kans kiva, mutta niinhän se menee, ei makeaa mahan täydeltä (vaikka syönki ihan kivasti suklaata).

Ja niin paljon ku mä oon tänäänki valittanu, nii loppujen lopuks kaikki on kuitenki hyvin.  Mä en oikeen osaa päättää onko se tässä jutussa parasta, vai kuitenki se kaikkein ärsyttävintä. Ku kaikki on kuiteski hyvin, mulla on kavereita, koulussa on kivaa, ja vaikka tuntuu, ettei perheen kanssa olla ihan samalla aaltopituudella, niin ei mitään yhtä suurta ongelmaa ole.  Ja silti välillä tuntuu, että kaikki vaan yksinkertasesti ärsyttää, mulla on ihan liikaa tilaa, mut kuitenki mut on sullottu tyhjään hillopurkkiin.

Ei oo mukava herätä keskellä yötä ja huomata, ettei omasta huoneestaan löydä pois törmäilemättä huonekaluihin.

Ruokakulttuuri on tässä perheessä niin erilainen. Se olis jo tarpeeks, et syödään vaan yks lämmin ruoka, mut seki on joku kurkkusoppa ja makaroonisalaatti. Tai räiskäleitä. Outoa ku syö päivän aikana pelkkää leipää ja salaattia. Plus tietysti suklaata aina omassa huoneessa. :) (Vaikka fazer on kyllä niin paljon parempaa ku milka. Mutta hauskaa aina ostella uusia makuja :P) Ja sitte joka nurkasta tunkee pähkinöitä. Siis tosissaan varmaan puolissa suklaamauista on pähkinää, sitä on irrallaan ja salaatissa ja kaikessa mahollisessa. Uteliasuudessani poimin maasta yhtenä päivänä jonkin näkösen kasvinosan, ja ylläripylläri sieltäki pyörähti esiin pähkinä. Siinäpä sitten mutustelin sen.


Koulusysteemistä tulee vaan niin väkisin mieleen ala-aste. Kaikki jutut tuntuu niiiiin jälkeenjääneiltä tai naiveilta. "Hyvää huomenta opettaja" jutut ei oikeesti kuulu lukio-ikäsille. Mutta kun opettaja tulee luokkaan, sitä on vaan nuostava seisomaan. Ja kun opettaja sanoo että vihon on oltava kokoa A4 vaaleansinisillä muovikansilla, niin sellaset on hankittava. Lol. Piirtoheittimillä leikitään yhä, ja tunnit on aina samassa luokassa. Oon varma etten ikinä tuu tottumaan opettajien teitittelyyn ja Professor + sukunimi tyyliin, saati sitte VIIDEN MINUUTIN välkkiin.


Mut oikeesti tykkään olla koulussa (WoU o.O). Siellä voi hengailla kaikkien kaa, eikä velvollisuuksista oo kauheesti stressiä ku ei omista ees kirjoja. Tänäänki fyssan tunnilla opettelin Isä meidän- rukouksen saksas (en kyl osaa sitä kovin hyvin... Sensijaan apostolinen uskontunnustus menee sujuvasti. Täytynee mennä sunnuntaina testaamaan kirkkoon :P).


Täällä on ihan järkky kuuma. 25 astetta päivisin ja nyt on kuitenki jo syyskuun puoliväli. Kuolen kuumuteen aina ku raahaudun tän meijän vuoren ylös koulun jälkeen. Aamusin on sentään mukavan viilee. Millonkohan saan ottaa käyttöön villapaidat ja kaulahuivit. Ehkä joulun tienoilla.


Pikkuhiljaa on alkanu tulla esiin perheen omituisia tapoja... Tässä muutamia:
- keittiössä ei saa pestä käsiä
- aina on eri vaatteet päällä kotona ku muualla, vaikka kävis vaan kaupassa
- sängyllä ei saa olla ellei oo kotivaatteet
- olohuoneessa ei saa syödä (ees suklaata)
- keittiön lattia lakastaan joka ilta
 (Kaikki on siis hygienia syistä. Mielenkiintosta.)


Muuten olen sitten ollu Wieneilemässä (shoppailemassa, on muuten outoa ku ei oo itistä viiden minsan päästä. Kaks tuntia bussissa körötellen että pääsee vähän ostostelee), uimailemassa, syömäilemässä, leffailemassa (suosittelen ehdottomasti poika raidallisessa pyjamassa), kavereilemassa, baletteilemassa ja ja tekeilemässä kaikennäköstä hauskaa. (Eli en osaa vielläkään pyörittää peukaloita erisuuntiin damn). Huomenna sitten tanssailemaan. :)


Viihtyilen täällä kovasti. Varsinkin Raphaelan kanssa. :)

Ulkona sataa. Se on ensimmäinen kerta.

Pinnallisesti oon jo tottunu olee täällä. Tarkotan sitä, et joka aamu ku herään, en ihmettele kenen sängyssä mä oikeen makaan ja ikkunasta ulos katsoessani et missä Virtasten vanha paku piileskelee. Mut toisaalta taas tuntuu et tää olis vaan joku "ei saa puhua suomea" leikki ja venaan millon kaivan matkalaukun kaapin päältä ja tungen sen taas täyteen.

Kaikki ihmissuhteet on joko "Moi"- tai "Moi mitä kuuluu"- tasolla. Jos haluun välttyy tylsyyskuolemalta, nii asialle on kyllä tehtävä jotain. Ja sen asian suhteen oon kyl ikionnellinen et osaan semi hyvin saksaa, edes jonkinlainen alkeellinen kommunikointi on mahollista. Se, että naukkarisen tunneilla ei opeteltu Burgenlandin murretta, takaa kuitenki etten ymmärrä tunneilla yleensä mitään. Pieniä poikkeukisa (lue: tähän astiset, siis yksi, ussan tunti) lukuunottamatta.


Tutustumista vaikeuttaa Mundartin lisäksi se, että oon todennu, etten todella oo juhla-ihminen. Eilen olin vähän bilettämässä, ja tulin kymmeneks kotiin vaan koska en kehdannu lähtee aikasemmin. Oli siis sellanen konsertti tapahtuma, surkea musiikki soi niin kovaa et olin varma et kuuroudun, kaikki poltti sisällä mikä tietysti varmisti päänsäryn ja lisäks kaikki oli niin vitun perseet jo puol kymmeneltä et ne vaan hyppi toistensa ja myös kaikkien muitten päälle. Näillä se on kuitenki veressä, eikä ne taida tuntea käsitettä "barbi-ilta" tai ees "jutellaan, nauretaan, syödään ihan sikana ja katotaan leffoja"- ilta.


Oon kuitenki tutustunu joihinki vähän, ja harrastuksia olis tulossa aika mukavasti. Sulkapalloo, ehkä tanssia (ahaha, mun tanssitaidoilla), partion vetämistä (lol :D) ja kirkon & koulun kuoroa. Yritän haalia harrastuksia joissa tapaa mukavia ihmisiä, joille voisin ehkä opettaa vähän suomalaista illanviettoa (siis ei sitä barbi versiota).


Perheen kanssa menee kans mukavasti. Tosin jo suomessa otti päähän "minä tiedän kaikesta kaiken"- ihmiset. Nää ei oo sellasia, mutta koska mä oon yliherkkä joka asian suhteen tällä hetkellä, mua ärsyttää turha neuvominen. Kitaransoitossa ok. Silitysraudan käytössä ok. Kaikessa mitä mä en osaa, tai ne osaa paremmin, nii hienoa, opettakaa. Mut yhteydenpidossa suomeen, ei ok. Mä tiiän siitä asiasta enemmän, ja te voitte sanoa kerran oman mielipiteenne, ja sit voidaan todeta, oho, ollaan eri mieltä, asia loppuun käsitelty. En aio heivata suomalaista simiä jorpakkoon, vaikka ne olis sitä mieltä et mä voin ignoorata kaikki mun suomalaiset kaverit ja olla vastaamatta niille jos ne lähettää mulle viestiä. Mutta oikeesti toi on aika pientä, muuten menee tosi hyvin. Huone on kahen auton autotallin kokonen, pihalla pörrää ruohonleikkuu robootti ja sälekaihtimet on elektrooniset.


Tästä se lähtee. :-)

"Kuuletko lehdet putoilee
Nyt tiedän että lähtö lähenee
Palataan alkupisteeseen
Ei jaksais ajatella"


-Stella, tunti


Naurattaa, itkettää, hypityttää, tekee mieli lyödä päätä seinään, haluaa juosta ihan täysiä sateessa, vaikka tietää ettei jalat kanna, mitä enemmän haluaa jo itävaltaan, sitä enemmän tulee ikävä rakasta Suomea, rakkaita ystäviä ja muita rakkaita, sitä enemmän vaan haluaa jäädä omaan sänkyyn eikä minnekkään muualle, ei ikinä.


Eli toisin sanoen VIHDOINKIN, SE ON MENOA NYT!

Khihiiii

Kuus päivää lähtöööööön ! Piupau dipelidapelidops.

Hihi, hassuja kakkuja, ei muuten oo ite otettu :P


Ps. Ette varmasti varmasti saa usein nauttia kuvista, näitä on nimittäin ihan tautista laittaa tänne.